perjantai 25. maaliskuuta 2016

#74 Virossa viikonloppu 11-13.3


Vietin siis tosiaan viikonlopun 11-13.3. Reissu oli oikein mukava ja piristävä. Siellä ollessa tuli shoppailtua, kierreltyä, nautittua ja oltua yms.


Perjantaina en mennyt kouluun, sillä koulunu on suhteellisen kaukana meiltä, joten kyyti/bussi jutut olisi ollut vähän haastava hoitaa, joten jäin kotiin. Lähdettiin sitten ennen 12 ajamaan kohti Helsinkiä ja napattiin siskopuolet Porvoosta kyytiin. Laivalla hilluin pitkin poikin ja ostin karkkia, mutten mitään erityistä tehnyt. Sitten Viron puolelle päästessä odoteettiin yli tunti satamasta ulos pääsyä ja myöhästyttiin meidän asunnon lunastuksesta. Pois päästyämme kävimme heti lunastamassa asunnon ja suunnattiin sitten kauppaan. Asetuttuamme vuokra-asuntoomme lähdimme vanhaan kaupunkiin illalliselle.
Hei kattoka, me ei olla ykisn!
Tallinna, se näkyy

Hei kato, kato, kato tota
Lauantaiaamuna lähdettiin aikaisin käsityöihmisten unelmaan nimeltä Karnaluks, jonne oli varattu tunti aikaa. Jo sisään  astuessamme tajusimme, että aikaa olisi tarvinnut ainakin kolmikertaisen määrän, mutta siinä vaiheessa oli enää turha lähteä aikataulua muuttamaan. Siellä pyörittyämme sen tunnin suunnatiin suoraan Rocca Al mare -kauppakeskukseen (suomeksi pyörittiin sinne tänne oikeaa tietä etsien vaikka kuinka kauan). Sieltä sitten ostin kassa muutamia juttuja. Sieltä lähdettyämme menimme Kalev Spa Hotelliin kasvohoitoon. Täytyy kyllä myöntää, etä vaikken ole kosmetiikka tuotteiden yms suurkuluttaja, niin kasvohoito oli todella kiva. Sieltä sitten lähdettii kiertelemän vanhaan kaupunkiin, jossa sitten melekimpä puolivahingossa Tallinnan legendat näytelmätyliseen kierrokseen, joka oli kyllä niin upea että huh huh! Se kertoi tallinan keskiajasta, uskomuksista yms. Oli kyllä joka sentin arvoinen, vaikka heman arvokas olikin. Iso plussa oli, että koko kierros oli suomeksi! Suosittelen kyllä lämpimästi! Sieltä ukos tultuamme pöllähdimme sattumalta keskiaikaisravintolan eteen, jota äitipuoleni hehkutti maasta taivaaseen, joten sinne sitten suunnattiin syömään. Ruoka oli älyttömän hyvää, mutta myös älyttömän täyttävää. Meidän 6 hengen seuruelle olsi hyvin riitänyt kolme annosta :D no, ensikerralla sitten tiedetään tilata vähemmän. Kierreltiin vielä vähän vanhaa kaupunkia ja lähdettiin takaisin asunnolle.

Taas sama osoittelija

Sama linna yöllä ja päivällä

Artsyy






Tallinnan legendoissa ei saanut kuvta, muttä tämmöisen sain eteisestä ottaa.


Sunnuntaina me ei keretty mitään muuta tekemään, kuin käymään 'satma torilla' (en muista sen oikea nimeä, mutta siis se iso torimainen rakennus ekerölinen ja vikinglinen, ja olikohan jokin muukin, terminaalin vieressä), josta en osatnut mitään.

Reissussa oli mukana muitakin innokkaita kuvaajia, vaikkakin heillä ei kunnon kameroita ollut.

Tosi jännät parvekkeet//Jostain syystä mieluisaksi tullut kuva kirkon tornista.


Jännät väriä vaihtavat lamput.





Kun otat kuvaa ruuasta väärällä asetuksella :D

#73 Pikaiset kuulumiset

Olen pahoillani tästä parin viikon postaustauosta, mutta mulla on ollut henkisesti vähän huonompi olla, niin ei ole tultua postailtua. Nyt oon kuitenkin viikonlopun Joensuussa, eikä muutakaan tekemistä oo, niin ehkä mie nyt kirjoittelen nää pitkään tekeilä olleet poisatukset pois alta. Toisen jätän varmaan varastoon, sillä en tiedä, jaksanko nytkään kirjoitella paljoa seuraavinakaan viikkoina. Olin siis Virossa 11-13.3 ja sieltä on tulossa postaus, se olikin keran jo kirjoitettu, mutten saanut sitä ulos, kun kirjoitin sen wordiin, kun latasin kuvia toiselle tililleni, eikä se sitten tallentunutkaan. Se viikonloppu oli kyllä oikein mukava, vaikkei muuten jaksamista olekkaan. Sitten toinen vähän mitätyksettömämpi postaus mun ja Cleon ulkoilukerrasta, en kylläkään vielä tiedä, ujuttaisinko siihen postaukseen mukaan jotain muutakin. Ollaan menossa maanantaina kaverini Jonnan kanssa Kotkan Valdelmatarha -kirpparille kanienkanssa pääsiäistapahtumaan. Mulla on mukana mun molemmat kant ja Jonnalla on mukana hänen kaninsa Hemmo. Sieltä sitten tulee jonkin sortin postausta.

Tässä on Hemmo (c) Jonna
Loppuun tämmöinen arvonnan mainostus. Käykääs nimittäin seurailemassa yhtä suosikki hevosblogaini: Waldgeistory, jossa on aina yhtä silmää miellyttävä ulkoasu ja kivoja postauksia! Nyt siellä on meneilään aivan upea arvonta, josta hyötyy, vaikkei olisi hevosen omistaja (ja itselläkin osa menisi voiton sattuessa hepan lisäksi myös omaan ja kanien käyttöön).
Waldgeistory 

torstai 3. maaliskuuta 2016

#72 Ikean ja Vantaan ostoksia

Käytiin tänää (3.3) pikaisesti ikeassa (ja siinä lähellä kaupoilla). Ostoksia tuli lähinä ostettu kaneille ja äsken keräilin kasaan nopean ostostenesittelyvideon.


Tähän loppuun heitän, että millaisia videoita ja postauksia haluaistte?



keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

#71 Huoli koirasta

Viimeaikoina, Lyyti on alkanut olemaan enemmän ja enemmän vanhuudenhöperö, se ei näe, ei kuule, ei tajua. Se saattaa alkaa huutamaan ihmisen perän kuin oltaisiin lähdössä ikuisesti pois, vaikka mentäisiin vain keittiöön, sillä se ei tajua/huomaa, ettei me lähdettykkään. Sen eroahdistus on myös pahentunut, etenkin äitini kohdalla, ei tarvita kuin se, että mennään kanihuoneen puolelle, suljetun oven taakse, kun alkaa jo aivan hirveä haukkuminen, johtuu varmasti siitä, ettei sen aistit ole enää kovin hyvät, joten se ei tajua, ettei ihmienn lähtenyt minnekkään, lisäksi se saattaa hakea turvaa... Eihän Lyti toki enää nuorikaan ole, täytää tänäkesänä 15, mutta tottakai sitä toivoisi, että koira pysysisi aina terveenä, mutta ei niin ei loogisesti voi olla. Pitkät lenkit on alettu jättämään hyvin harvinaisiksi, sillä Lyyti ei hirveästi enää jaksakkaan. Sen kehossa on paljon patteja, ja on epäselvää, mitä ne ovat, mutta olisi eläinlääkärin (ja minunkin) mielestä liian riskialtista enää leikata noin vanhaa koiraa. On selvää, ettei hän ole keskuudessamme enää loputoman kauaa.
Vielä reilu vuosi sitten Lyyti jaksoi mukana pitkilläkin lenkeillä, enää niistä on turha haaveilla.

Toki nämä faktat on olleet esillä, etenkin itselleni hyvin pitkään, mutta silti olen alkanut miettimään asioita enemmän viimeaikoina. Lyyti on ollut osana minun elämääni 10 vuotta, se on hyvin pitkä aika, pidempi aika, kuin olen ollut koulussa. Pidempi aika, kuin osan koirista elinaika. Pidempi aika, kuin melkein mitään, mitä olen kokenut. En edes muista aikaa enen Lyytiä kunnolla. Silti pystyn muistamaan elävästi, kuin eilisen päivän, kun olin 5, ja haimme Lyytin kotiin. Se oli mahtavimpia päiviä elämässäni. Olen kasvanut ja oppinut tuon koiran kanssa, sen kanssa on kaikke akokeiltu, vaikka suurin osa harrastuskokeiluista loppuikin lyhyeen, kun koiraa ei huvittanut, silti meillä on ollut aina kivaa yhdesä. Meidän juttu oli lenkkeily. Pitkät metsälenkit syksyisessä aamuauringossa yhdessä, ne olivat mahtavia, kaipaan niitä. Tilanne kuitenkin on mikä on ja Lyytistä on tullt enemmänkin loikoilukaveri äidille. Sen keskittymiskyky ei oikein enää pieneen temppuiluukaan riitä :/

Keväällä 2015 se vielä jaksoi juoksennellakkin pihalle meidän kanssa, nykyään maksimi matka, minne se juoksee, on meidän postilaatikolta ovelle.

Lisäksi Lyytin vanheneminen aiheuttaa monia kysymyksiä. Mitä sitten kun sitä ei enää ole? Kun ei tarvitsekkaan ruokkia ja ulkoiluttaa joka aamu? Totunko siihen ettei ketään ole vastassa eteisessä? yms ja etenkin: Tuleeko meille enää uuta koiraa? Ensimmäiset kysymykset on semoisia, ettei niihin varmasti vastausta saa kuin ajalaan. Toki, varamsti pääsen siitä yli ajan kanssa, vaikka sydämmeen jääkin tyhjä kohta, elää se muitoissa ikuisesti. Uudesta koirasta en taas tiedä. Aina ennen olen ollut sitä mieltä, että tottakai tulee uusi koira! Nykyää en enää ole varma. Äidilläni on ollut pari koiraa ennen Lyytiä, mutta se ei tarkoita, että hän haluaisi enää uuta, etenkin, kun minä muutan muutaman vuoden päästä pois, opiskelemaan, en voi ottaa koiraa mukaan enää tungettavaksi pieneen yksiöön, jossa asun jo minä ja kanit, ne kun on täysin minun lemmikkejäni, joten ne ainakin tulevat mukaan. Lisäksi en tiedä, olisiko minulla aikaa kouluttaa pentua, tai muutenkaan aikaa riittävästi enää tulevaisuudessa. Minulla alkaa lukio ensi syksynä. Se meinaa paljon lukemista ja töitä. Täten koira olisi vielä enemmn äitni vastuulla, pikkusiskoni kun ei oikestaan ollenkaan ole kiinnostunut mistään pitkästä lemmikeitten hoidosta, sitä saa kokoajan olla hoputtamassa jopa hänen kotiloittensa hoidosta. Sillä riittäisi moti pari kolme viikkoa, jonka jälkeen se laskisi. Tästä kaikesta voimme päätellä, että ainakin jonkinmittainen koiraton jakso tulee Lyytin jälkeen olemaan.

Postilaatikolta ovelle...

Kaikesta huolimatta toivotaan, että Lyytillä on vielä mahdollisimman pitkä elinaika jäljellä!

[Kanilassa on olluttässä viikolla vähän remppaa ja sen valmistumisen jälkeen voisin tehdä kanilan esitelyn videona tai kuvina!]